Näytetään tekstit, joissa on tunniste ovulaation tunnistaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ovulaation tunnistaminen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. syyskuuta 2013

Ovulaatiopäivän laskeminen - rytmimenetelmä ja standardipäivämenetelmä

Hei rakkaat lukijani!

Viimeksi kirjoitin yli vuosi sitten, juuri kun olin saanut positiivisen raskaustestin. Jopa on aika kulunut! Ensin hurahti ohi yhdeksän kuukauden odotus ja nyt viisi kuukautta pienen poikavauvan kanssa. Elämä on uutta, mutta myös ihanaa.

Olemme ehkäpä poikkeuksellisesti vielä viiden kuukauden korvilla täysimetyksellä, joten paluu takaisin luonnolliseen ehkäisyyn on vielä edessä. Palailenkin blogin ääreen pehmeällä laskulla vastaamalla Anskun lähettämään kysymykseen:
Haluaisin kysyä sinulta, että miten tuo ovulaatiopäivä lasketaan? Siis ymmärsin kyllä lämpömenelmän ja mittauksen, mutta mietin, että onko siihen joku kaava, jolla ovulaatiopäivän voi laskea ilman tätä mittausta? Oma kiertoni kestää 31-33 päivää, ja sen se on ollut jo muutaman vuoden.
Jos lämpötilaa ei halua mitata tai kehoaan muuten tarkkailla, taikka käyttää muita apuvälineitä ovulaation määrittämiseen, ei ovulaatiopäiväänsä voi mitenkään tarkasti tietää. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksiselittelinen, sillä vaikka päivää ei tarkalleen tiedä, voi sen summittaisesti arvioida ja olla noin 95-prosenttisesti oikeassa. Tällaista ehkäisymenetelmää kutsutaan kalenteriin perustuvaksi, puhekielessä "varmoiksi päiviksi". Koulussa taidetaan opettaa, etteivät kalenterimenetelmät ole ehkäisykeinoja lainkaan, mutta itse asiassa oikein käytettyinä niissäkin on varsin hyvä tehokkuus. Tutustu siis menetelmiin avoimin mielin.
 
Erilaisia ovulaation laskutapoja on useita, muun muassa rytmimenetelmä ja hiljattain yhdysvaltalaisessa maineikkaassa Georgetownin yliopistossa kehitetty "standard days". Tälle ei taida olla vielä suomenkielistä termiä, joten viittaan siihen standardipäivämenetelmänä.
 
Kalenterimenetelmät ovat siinä mielessä helppoja, että ei niitä käyttäessä tarvitse tietää muuta kuin keskimääräinen kuukautisten kesto. Menetelmän kääntöpuolena on taas tarkkuus: kalenterimenetelmällä arvioidut ei-hedelmälliset päivät ovat väistämättä arvaus, ja jos satut epäonneksesi kuulumaan erityisen nopeasti ovuloivaan ryhmään, ei kalenterimenetelmä toimi. Tätä ei tietenkään voi tietää etukäteen, ellei sitten etsi ovulaatiopäiväänsä kehon tarkkailun avulla.
 
Rytmimenetelmä toimii seuraavalla tavalla:
  1. Kirjaa ylös mahdollisimman monen kuukautiskiertosi kesto päivissä.
  2. Etsi lyhin kierto ja miinusta siitä 19 päivää.  Näin monta päivää kierron alussa on hedelmätöntä.
  3. Etsi pisin kierto ja vähennä siitä 10 päivää. Näin monta päivää kierron lopussa on hedelmätöntä.
Jos kierto on siis lyhimmillään 31 ja pisimmillään 33 päivää, voi sängyssä peuhata päivät 1-12 ja 23-33.

Rytmimenetelmä kuulostaa teoriassa hyvältä, ja teoriassa se myös toimii. Käytännössä kuitenkin tutkimuksissa on havaittu, että rytmimenetelmää käyttävästä sadasta naisesta 25 tulee vuoden kuluessa raskaaksi (vrt. kondomilla 15 tulee raskaaksi ja pillerillä 8). Toisaalta moni voi tätä menetelmää käyttäessä alkaa lepsuilla tai muuten vain laskea väärin, joten jos olet todella säännöllinen aina, myös stressaavissa tilanteissa ja jo vuosien ajan, orjallisesti menetelmää noudattaen uskoisin sen olevan kohtuullisen tehokas.

Georgetownin standardipäivämenetelmä on kehitetty puolestaan vain kymmenisen vuotta sitten ja se onkin todella simppeli menetelmä:

Menetelmää käyttääksesi tarkista ensin nämä:
  1. Kuukautisesi ovat aina säännölliset
  2. Kiertosi ei ole koskaan lyhyempi kuin 26 päivää
  3. Kiertosi ei ole koskaan pidempi kuin 32 päivää
Jos yllä olevat ehdot täyttyvät, voit noudattaa menetelmää eli pidättäytyä suojaamattomasta seksistä kierron päivien 8 ja 19 välillä (nämä päivät mukaanlukien). Mitään laskutoimituksia ei siis tarvita.

Oikein käytettynä amerikkalaiset ovat tutkineet että standardipäivämenetelmällä raskaaksi tulee sadasta naisesta vuodessa vain 5.

Valitettavasti Anskun 33 päivän kierrolla standardipäivämenetelmää ei saa käyttää, joten kalenterimenetelmistä olisi valittava rytmimenetelmä.

Jos standardipäivämenetelmä kiinnostaa, sen avuksi voi ostaa pienen helmiketjun: ketjussa on erivärisiä helmiä, esimerkiksi ruskeita ja valkoisia. Jokaisena päivänä ketjun pientä merkkiä siirretään yhden helmen verran eteenpäin. Helmen väri kertoo, onko kyseisenä päivänä mahdollisuus tulla raskaaksi (helmi on valkoinen) vai ei (helmi on ruskea). Helminauhoja myy muun muassa Amazon.

Rytmimenetelmää tai standardipäivämenetelmää voi aivan hyvin käyttää muun luonnollisen ehkäisyn tukena, varsinkin jos tarkkailu tuntuu työläältä joka päivänä. Menetelmän aloittamista ennen on kuitenkin syytä pohdiskella, mitä tekisi jos raskaus vahingossa alkaisi... Vaikka toisaalta ehkäpä kenen tahansa seksiä harrastavan olisi hyvä käydä ajatus läpi, sen verran raskauksia alkaa kuitenkin ehkäisymenetelmistämme huolimatta.

Oikein hyvää syksyä teille kaikille ja kiitokset Anskulle hyvästä kysymyksestä!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Onko hedelmällisyyteni normaali? Pehmeitä keinoja raskautta heikentävien tekijöiden havaitsemiseksi

Luonnollista ehkäisyä käyttävä voi hyödyntää kehostaan tekemiään havaintoja myös tarkastellakseen, vaikuttaako oma hedelmällisyys normaalilta. Kehon tarkkailu paljastaa monia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa heikentävästi raskaaksi tulemiseen.

Luonnollisen kehon tarkkailun on myös tieteellisesti todettu auttavan pareja, joilla on vaikeuksia saavuttaa raskaus. Mittavassa kiinalaistutkimusessa 45 280 lapsettomuudesta kärsinyttä pariskuntaa opiskeli lämpötila-valkovuoto-kohdunnapukka-menetelmän, ja heistä peräti lähes kolmasosa (14 524; 32,1%) onnistui tulemaan luonnollisin keinoin raskaaksi menetelmän avustamana (lähde englanniksi). Vaikuttava tulos!

Tässä joukko tärkeitä hedelmällisyyteen liittyviä seikkoja, jotka luonnollinen ehkäisy auttaa paljastamaan:
  • Normaali ovulaation tapahtuminen. Monet kärsivät anovulatorisista kierroista, joissa ovulaatiota ei tapahdu lainkaan. Satunnaisista anovulatorisista kierroista ei tarvitse huolestua, mutta jos niitä on jatkuvasti, on raskaaksi tuleminen vaikeampaa (luonnollisesti, koska vuodessa on vähemmän kiertoja, joissa raskaaksi tuleminen olisi mahdollista). Lämpötilamenetelmä paljastaa, tapahtuuko kierrossa ovulaatio.
  • Luteaalivaiheen pituus. Luonnollinen ehkäisy auttaa todentamaan tarkan päivän ovulaation tapahtumiselle, ja tästä voi laskea luteaalivaiheen eli ovulaation jälkeisestä päivästä kierron viimeiseen päivään kestävän vaiheen keston. Luteaalivaiheen on oltava riittävän pitkä, jotta hedelmöittynyt alkio ehtisi kiinnittymään kohdun seinämään. Luteaalivaihe kestää keskimäärin 14 päivää, mutta kestoa 10-16 päivän välillä pidetään normaalina. Alle 12 päivän luteaalivaihe voi heikentää raskaaksituloa. (huom: älä laske tiputteluvuotoa kuukautisten alkamiseksi, vaan vasta ensimmäinen kunnon vuotopäivä)
  • Alhainen keltarauhashormonin tuotanto. Kierron lämpötilakäyrä voi paljastaa alhaisen keltarauhashormonin tuotannon. Tätä kannattaa epäillä jos lämpötilat putoavat nopeasti luteaalivaiheessa alkukierron lukemiin. Lämpötilojen lasku muutama päivä ennen kuukautisia on normaalia.
  • Aikainen tai myöhäinen ovulaatio. Ovulaatio tapahtuu keskimäärin 14 päivää ennen kuukautisia, mutta tämä voi vaihdella. Moni keskittää yrityksen tämän päivän ajalle, mutta yritys saattaa olla väärin ajoitettu. Luonnollisen ehkäisyn menetelmät auttavat tunnistamaan oikean ajankohdan.
  • Hedelmällisen valkovuodon esiintyminen. Luonnollisen ehkäisyn gurun Toni Weschlerin mukaan hedelmällinen valkovuoto on erittäin tärkeä tekijä raskaaksi tulemisessa, mutta yksi vähiten ymmärretty. Hedelmällinen valkovuoto auttaa siittiöitä uimaan ja ravitsee niitä, jotta ne eläisivät tarpeeksi kauan hedelmöittääkseen munasolun - joka puolestaan saattaa elää vain 12 tuntia. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä vähemmän hedelmällistä valkovuotoa esiintyy, joten on tärkeää ajoittaa yrityshetki hedelmällisen valkovuodon ajankohtaan. Vaikka olisi petipuuhissa, mutta hedelmällistä valkovuotoa ei ole, suurin osa siittiöstä voi kuolla muutamassa tunnissa.
  • Alkuraskauden keskenmeno. Tätä ei varsinaisesti tiedä luonnollista ehkäisyä käyttävä, mutta lisäsin tämän listaan sillä samojen menetelmien käyttö auttaa havaitsemaan alkuraskauden keskenmenon. Alkuraskauden keskenmenot ovat erittäin yleisiä, mutta niitä voi olla vaikea havaita; raskaustestin mittaamaa raskaushormonia ei välttämättä erity tarpeeksi raskauden havaitsemiseksi. Viimeistään 18 "korkeaa" lämpötilaa ovulaation jälkeen (tai 2-3 päivää pisimmän normaalin luteaalivaiheen päälle) merkitsee alkanutta raskautta. Jos lämpötila laskee tämän jälkeen ja verinen vuoto alkaa, on kyseessä keskenmeno. Ilman lämpötilan tarkkailua vuodon olisi luultavasti tulkinnut tavallista pidemmäksi kierroksi. Jos raskaaksi tuleminen on toiveissa, on tärkeää tietää että raskaaksi tuleminen ylipäätään onnistui, ja miettiä keinoja alkuraskauden keskenmenon todennäköisyyden vähentämiselle lääkärin kanssa. Myös "kolmas" lämpötilan siirtymä, eli lämpötilojen kohoaminen korkeammaksi kuin tavallista loppukierrosta, kertoo yleensä alkaneesta raskaudesta. Tämän toteamiseksi tarvitaan kuitenkin säännöllistä ja tunnollista mittaajaa, sunnuntaimittaajan tuloksista tätä tuskin tohtii tulkita.
Kuvittele, että voisit lääkärille mennessäsi taustoittaa: "Olemme kumppanini kanssa ajatelleet yrittää lapsen hankkimista kevään aikana. Ovulaationi on hyvin säännöllinen, lähes aina 16 kiertopäivä, mutta luteaalivaiheeni on lyhyenpuoleinen, 10 päivää. Voisikohan kyse olla alhaisesta keltarauhashormonin tuotannosta, sillä aika-ajoin minulla on myös tiputteluvuotoa kierron lopussa? Millä keinoilla mielestänne voisin pyrkiä edistämään onnistunutta raskauden alkua?" Voisi siinä suomalaislääkäriltä loksahtaa suu auki!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Täydelllinen ovulaation tunnistus

Viime kierrossa 18 kuukauden tunnollinen luonnollisen ehkäisyn käyttöni palkittiin. Ensimmäistä kertaa onnistuin tunnistamaan ovulaation aivan varmasti noin 12 tunnin tarkkuudella. Mieletöntä! Tällaiseen tulokseen eivät pysty ovulaatiotestit, eivätkä edes lääketieteen meille tavallisille tallaajille tarjolla olevat vaihtoehdot!

Mikä tässä kierrossa oli sitten erityistä verrattuna aikaisempiin kiertoihin? 
  • Koska kierroistani on jo jonkin verran statistiikkaa, keskitin tarkkailu-energiani erityisen olennaisiin päiviin, erityisen tarkasti kiertopäivästä 8 eteenpäin (keskimäärin ovulaationi on n. 14. päivä). Näin ollen tarkkailu-intoni säilyi korkeana eikä luonnollisesta ehkäisystä ollut liikaa vaivaa. Jonkin verran tietysti auttoi että ovulaatio oli jo 12. kiertopäivä joten tätä energiaa ei tällä kertaa tarvinnut pitää niin kauan yllä.
  • Aiemmin hieman parjaamani ovulaatiomikroskooppi lunasti paikkansa hyödyllisenä apuvälineenä. Ovulaatiopäivänä sain niin kauniita saniaismaisia kuvioita mikroskooppiin ettei niistä vain voinut erehtyä.
  • Muutokset omassa kehossa voivat tapahtua muutaman tunnin sisällä. Tarkkailin kohdunkaulaa ja valkovuotoa ovulaatioajankohtana 2-3 kertaa päivässä ja olin onneksi juuri ovulaatiopäivänä erityisen systemaattinen. Edellisenä kiertopäivänä kananmunanvalkuaista muistuttavaa valkovuotoa oli runsaasti, ja samoin 12. kiertopäivän aamulla. Kohdunkaula tuntui sijaitsevan kohtuullisen korkealla ja pää tuntui turpealta ja "isolta" (anteeksi nämä kuvailut mutta jos asioista ei puhu niiden nimillä, tuskin tämä kuvailu auttaisi kovin montaa). Minusta on aina ollut hankalaa tarkkailla ja tulkita kohdunkaulaa, mutta kun kokeilin samana päivänä iltapäivällä, oli ero aivan räikeä. Kohdunkaula tuntui pieneltä, olevan alhaalla, ja kovalta; kananmunanvalkuais-valkovuotoa ei ollut nimeksikään vaan vain vähäistä sitkeää. Ovulaatio oli varmasti tapahtunut aamupäivän aikana. H-hetkeä lähellä olevina päivinä kannattaa siis tarkkailla näitä ahkerasti!
Kiehtovaa tässä kierrossa oli vielä sekin, että vastoin kaikkia menetelmän sääntöjä, en käyttänyt kaikista tärkeintä lämpötilamenetelmää lainkaan. Lähes kaikissa käyttämissäni lähteissä puhutaan lämpötilan mittauksen tarpeellisuudesta: kuinka se on äärimmäisen olennainen luonnollisessa ehkäisyssä, sillä vain sen avulla voidaan täysin todeta ovulaation tapahtuminen. Olen täysin samaa mieltä ja mielelläni jatkaisin sen käyttöä. Minulla on kuitenkin ollut paljon pitkiä ulkomaanreissuja, jolloin aikaero, omituisiin aikoihin herääminen, nukkuminen ilmastoidussa / lämpimässä makuuhuoneessa, ja muut seikat vaikuttavat aamulämpötilaan niin paljon ettei sitä voi luotettavasti hyödyntää.

Suosittelen kuitenkin kaikille muille mahdollisimman paljon aamulämpötilan hyödyntämistä. Kun lämpötilamenetelmän kanssa on hieman opetellut tunnistamaan muita merkkejä, voi ehkä uskaltautua luovempaan kokeiluun sen mukaan kuinka sinut on oman kehonsa kanssa. Kokeilemisessa kannattaa pitää pieni tiedemies aina ajatuksissa mukana: vain yhteen merkkiin ei saa ikinä luottaa. Kuten yllä, tarkkailin montaa eri tekijää: valkovuotoa (erittäin olennainen, siittiöt tarvitsevat tätä elääkseen), kohdunkaulaa (vaikeasti tulkittava, mutta oikein tulkittuna hyvä merkki), statistiikkaa (antaa suuntaa mutta tähän ei pidä ikinä luottaa) ja ovulaatiomikroskoppia (antaa viitteitä vähintään 2-3 päivän tarkkuudella). Tieteessä yleensä ajatellaan että kolmea tekijää tarkkailemalla saadaan jo hyvin täsmällinen tulos, mutta tietysti mitä useampia, sen parempi! Tässä alla vielä koontia, mitkä kaikki tekijät auttavat bongaamaan ovulaation. Valitse ensimmäisestä listasta mielellään vähintään 3, joita hyödynnät!

Tärkeimmät merkit:
  • Aamulämpötilan nousu. Tieteellisesti tutkittu ja hyväksytty menetelmä, joka kertoo ovulaation tapahtumisen vasta sen jälkeen. 
  • Valkovuoto. Siittiöt käyttävät hedelmällistä valkovuotoa hyväkseen ja se auttaa niitä uimaan; hedelmällisintä valkovuotoa erittyy juuri ovulaation aikaan. Näin ollen valkovuoto on erittäin merkittävä tekijä ovulaation tunnistamisessa ja antaa viitteitä jo ennen sen tapahtumista.
  • Kohdunkaulan asento ja muoto. Monet lähteet puhuvat tämän puolesta, mutta tätä 18. kiertoa ennen olen vain satunnaisesti osannut todella tulkita ja luottaa kohdunkaulaan. 
  • Ovulaatiotestit. Ennen ovulaatiota LH-hormoni nousee ja ovulaatiotestit paljastavat tämän nousun. Testejä voi olla vaikea käyttää - tulkitseminen voi olla hankalaa ja näistä ei välttämättä tule aina positiivista tulosta.
  • "Saniaiskuviot" ovulaatiomikroskoopissa. Syljen mikroskooppisessa tarkastelussa nähdään selviä muutoksia ovulaatioajankohtana.
Toissijaiset merkit:
  • Statistiikka. Jos kierrot ovat tosi säännölliset, tilastoja ovulaatiopäivästä kannattaa ihmeessä hyödyntää. Mutta tähän ei saa ikinä luottaa yksinään! Aikaisemmat tulokset eivät ikinä takaa että seuraava kierto olisi tietynlainen.
  • Ovulaatiokipu. Itse en ole tätä ikinä kokenut mutta jotkut kertovat, että voivat tuntea ovulaation tapahtumisen mahdollisesti pistävänä tunteena munasarjan kohdalla.
  • Seksihalujen lisääntyminen. Luonnolla on selvästi keinonsa saada meidät lisääntymään!
  • Ovulaatiovuoto. Itse en ole tätäkään kokenut mutta ovulaatio saattaa aiheuttaa pisaran veristä vuotoa, tämä saattaa näkyä esimerkiksi valkovuodon hienoisena värjäytymisenä punaiseksi.
  • Aristus rinnoissa. Tämä voi olla hyvin henkilökohtainen merkki, ja sitä ei tietysti yksinään voi laittaa ovulaatiosta johtuvaksi, mutta on ilmeisesti varsin yleinen.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Laiskottelija

Viimeiset kaksi kuukautta olen ollut työni takia paljon ulkomaanmatkoilla, ja niinpä sulhokaan ei ole ollut maisemissa täyttämässä miehisiä velvoitteitaan. Aikaerojen ja erilaisten ilmastojen välillä siirtyminen, puhumattakaan sattumanvaraisiin aikoihin herääminen, vaikuttavat toki niin paljon aamulämpöön, että jätin sen seuraamisen kokonaan kahdeksi kuukaudeksi, ja tarkkailin kehoani vain valkovuodon, kohdunkaulan ja muutaman muun ohessa esittelemäni kikan avulla.

Vaikka vuosi menetelmän käyttöä onkin jo takana, molempina kuukausina loppukierrosta olin kyllä hieman hermona, että tuliko ovulaatio tunnistettua oikein. Menneet kierrot eivät ole tae tulevasta - vaikka ikinä ei olisi ovulaatiopäivä ollut ennen 15. kiertopäivää, ei se tarkoita etteikö jossakin tulevassa kierrossa voisi näin olla. Tämä on tietysti hyvin epätodennäköistä. Olen astelemassa alttarille oman kumppanini kanssa tässä kevään aikana, joten suunnittelematta raskaaksi tuleminen ei olisi ihan katastrofi. Suurin katastrofi olisi tietysti se, että ihana jo hankkimani häämekko ei välttämättä mahtuisi enää päälle!

Joka tapauksessa, valkovuodon ja muun kehon tarkkailun avulla sain kuitenkin tehtyä niin hyvää työtä myös ilman lämpötilan mittausta, että selvisin noista kahdesta kuukaudesta. En kuitenkaan suosittele tätä, elleivät vahingot ole ihan ok. Vähintäänkin lämpötilaa kannattaisi mitata oletetun ovulaatiopäivän tienoilla, ja näin varmentaa ovulaation tapahtuminen. Ja jos statistiikkaa kierroista on enemmän, ei haittaa vaikka lämpötilaa tarkastelee vähän myöhemminkin - kunhan näkee, että lämpötila on ylipäätään kohonnut pysyvästi.

Näitä matkojani varten hankin ylimääräisen kapistuksen helpottamaan tarkkailuani: ovulaatiomikroskoopin. Omani on noin huulipunakotelon kokoinen ja hyvin paljon sen näköinenkin, vaikkakin harmittavasti ovat printanneet näkyvällä tekstillä merkin "FertilFocus" putelin kylkeen. Muuten se menisi aivan hyvin huulipunasta!

Ovulaatiomikroskooppi toimii aika helposti myös niillä, joita valkovuodot ja kohdunkaulan tarkastelu ällöttää. Ovulaatio tunnistetaan syljestä: kun kuivunutta sylkeä tarkastellaan ovulaation aikaan, ilmestyy siihen tietynlaisia kuvioita (onko tämä nyt sitten oikeasti vähemmän ällöttävää?).

Aamulla, ennen kuin on syönyt tai juonut mitään, laitetaan ihan ohut pisara sylkeä mikroskoopin linssin alle. Putkulassa on siis pieni irti ruuvattava linssi, jonka alle olen tökännyt suussa kastamani sormen. Yleensä aamiaisen ajan odoteltuani sylki on kuivanut riittävästi, ja linssin voi ruuvata takaisin kiinni katselua varten. Mikroskoopin alapuolella on pieni valonappula, jonka avulla tarkastelu onnistuu.

Ovulaation aikaan sylkeen muodostuu ikään kuin saniaisen lehden mallisia kuvioita - muina aikoina näitä kuvioita ei näy. Kuvioiden muodostuminen on prosessiluonteinen tapahtuma, joka itselläni näyttää tapahtuvan noin viiden päivän aikana: muutamana päivänä kuvioita alkaa olla hieman, yhtenä päivänä enemmän, ja sitten ne taas vähenevät. Mutta tämä on jokaisella henkilökohtaista. Joka tapauksessa, näin toimiessaan ovulaatiomikroskooppi on oivallinen apu raskauden ehkäisyyn, sillä se voi antaa jo pari päivää ennen varoituksen lähestyvästä ovulaatiosta.

Näin siis jos mikroskooppia osaa käyttää oikein. Monta kertaa olen vahingossa syönyt, ja pilannut mittaukseni. Periaatteessa kahden tunnin syömättä olo riittää, mutta ilmeisesti tulokset ovat tarkempia jos ne tekisi heti aamusta, kun takana on pitkä syömättömyyden kausi. Toisinaan mikroskoopin näkymän tulkitseminen on kovin vaikeaa. Olenkin pohdiskellut, pitäisikö ostaa enemmin tietokoneeseen liitettävä, kunnolla suurentava digitaalinen mikroskooppi, jonka kuvia voisi tallentaa. Näin eri päivien kehityskuvien tarkastelu olisi helpompaa. Tämä alkaa mennä jo hifistelyksi, mutta ehkäpä miehenkin saisi tästä innostumaan? Miehethän rakastavat tällaisia pieniä tekniikkalaitteita. Sellaisen voisi antaa jopa hänelle lahjaksi..!

Tähän kuukauteen olen ottanut avukseni uudessa hienossa Android-työpuhelimessani marketista löytyneet kaksi mobiilisovellusta: Ovuviewin ja FeritilityFrendin kännykkäsovellukset. Niiden käyttökokemuksista lisää myöhemmin!

P.s. testaamani 28days-palvelu kierron merkkien seuraamiseen oli varsin onneton. Englanninkielisen sovelluksen keskellä oli sanoja puolaksi, ja ylläpidolle lähettämääni kyselyyn toiminnallisuudesta ei koskaan vastattu. Lisäksi kun tietty aika oli kulunut, en enää päässyt näkemään tietojani - ellen olisi rekisteröitynyt maksulliseksi käyttäjäksi! Sen palvelun käyttö jäi siihen..

maanantai 5. joulukuuta 2011

TCOYF: nettipalvelu aamulämmön ja hedelmällisyyden seuraamiseksi

Kehon merkkien seuraaminen joko raskauden yrittämiseksi tai sen ehkäisemiseksi voi tuntua vaikealta. Miten pitää kirjaa valkovuodosta, aamulämmöstä, ja sun muista eri tuntemuksista, jotka eivät ehkä yhden päivän kannalta tarkasteltuna vaikuta tärkeiltä, mutta joista pitäisi pystyä kokonaisuutena tulkitsemaan ovulaatiotapahtuma? Eikö koko prosessi ole ihan kauhean työlästä?

Näin nettiaikana voi onneksi hylätä kynän ja kopioidun kaavion, ja täyttää tiedot moderniin nettipalveluun. Kauniin visuaalisen ulkoasun lisäksi nämä tarjoavat paljon hyödyllistä tietoa, statistiikkaa omista kierroista, ja jopa ennustavat tulevan kierron kulun edellisten perusteella. Kirjaamisen vaiva on suhteellisen pieni, ja kaaviokäyrän piirtyminen päivä päivältä tuottaa tietynlaista mielihyvää - varsinkin kun ovulaatiopäivän tunnistaminen onnistuu.

Kokeilin kirjata marras-joulukuun kiertoni kolmeen eri palveluun: Toni Weschlerin TCOYF:iin, yhdysvalloissa suosittuun ja monipuoliseen Fertility Friendiin, ja varsin uudehkoon puolalaiseen go28days-palveluun. Kirjoitan vuoron perään kokemukseni ja kommenttini kustakin. Tässä ensimmäinen: TCOYF!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Ovulaatiolima ja muita valkovuodon ihania/ällöjä olomuotoja

Oletko ikinä miettinyt, miksi joskus valkovuotoa ei näy ei kuulu päiväkausiin, ja miksi toisinaan sitä tuntuu tulevan solkenaan?

Kyse on luonnollisesta vaihtelusta kuukautiskierron mukaan, ja valkovuoto itse asiassa kertoo, missä vaiheessa kiertoa olet hedelmällinen, missä et.

Yleensä valkovuoto muuttuu kuukautiskierron aikana seuraavasti:

Kiertopäivät 1-5: kuukautiset
Kiertopäivät 6-8: ei juuri lainkaan valkovuotoa
Kiertopäivät 9-11: lisääntyvä vuoto: valkoista, tahmaista, kokkareista, muuttuu hiljalleen käsivoidemaiseksi
Kiertopäivät 12-14: ovulaatioajankohta! valkovuoto muuttuu juoksevammaksi ja läpikuultavaksi, ja sitä on paljon. Tähän aikaan raskaaksi tuleminen on mahdollista
Kiertopäivät 15-28: valkovuoto loppuu äkillisesti. voi olla monta kuivaa päivää, ja hieman ennen seuraavien kuukautisten alkua voi valkoista, tahmaista vuotoa tulla uudestaan.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Aamulämpökäyriä

Edellisessä blogipostissa kirjoitin miten kehon aamulämpötilan avulla voi havaita, koska ovulaatio on tapahtunut. Vaikka tämä kuulostaa tosi yksinkertaiselta, jouduin opettelemaan menetelmää pari kuukautta saadakseni riittävän hyviä tuloksia.



Yllä on kaavio aamulämpötiloistani, kun käytin menetelmää tämän vuoden helmi-maaliskuussa. Tämä oli toinen kierto jolloin mittasin lämpötilaani. Kaavion ylälaidassa näkyy kuukauden päivät, alalaidassa puolestaan kuukautiskierron kiertopäivät. Reunoilla näkyy aamulämpötilani celsius-asteina. Ovulaatiopäivä on merkitty punaisella pystysuoralla katkoviivalla.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kehon lämpötila ja ovulaatio

Tieteellisesti täsmällisin ja yksiselitteisin tapa todentaa ovulaatio on tarkkailla kehon lämpötilaa. Kun ovulaatio on tapahtunut, kehon lämpötila nousee yleensä 0,5-1 astetta joko heti seuraavana päivänä tai muutaman seuraavan päivän aikana. Aika selkeä muutos siis!

Lämpötilan nousu johtuu kuukautiskiertomme hormoneista. Kun munasolu on irronnut, siitä jäljelle jäänyt osa muuttuu keltarauhaseksi (corpus luteum), joka alkaa tuottaa progestoroni-hormonia. Tämä hormoni aiheuttaa korkeamman lämpötilan. Kun ovulaatio on todennettu lämpötilan muutoksella, ei siis ole mahdollista tulla raskaaksi enää loppukierrosta.

Alla oleva kuva (lähde: Wikipedia) kertoo muutoksista tarkemmin. Body temperature eli kehon lämpötila on kaaviossa toiseksi ylimpänä: se on selkeästi alhaisempi ennen harmaalla merkittyä ovulaatiota kuin sen jälkeen. Lämpötilan alle on kuvattu  muutokset hormoneissa: loppukierrossa huipussaan oleva progesteroni-käyrä on mustalla.